maanantai 31. lokakuuta 2011

Työn tekeminen muutoksessa

Kävin viime viikolla seminaarissa kuuntelemassa tulevaisuudentutkijan näkemyksiä kaupan muutoksesta ja tulevaisuudesta. Tässä yhteydessä nousi esiin myös työelämän murros ja erityisesti nuorten asenteet työtä ja työn tekemistä kohtaan.

Vielä pari vuosikymmentä sitten ihmiset muodostivat minä-käsityksensä ammattinsa tai työnsä kautta. Tulevaisuuden työntekijän puolestaan arvioidaan olevan työelämänsä aikana jopa yli kymmenessä eri ammatissa. Lisäksi vapaa-ajan ja harrastusten merkitys on noussut. Uuden sukupolven työtekijät siis rakentavat omaa identiteettiään myös muiden tekijöiden kuin työn kautta ja työ nähdään yhtenä välineenä oman elämäntavan tai harrastuksen mahdollistamiseen. Työtä halutaan tehdä joustavammin silloin, kuin se sopii muuhun elämään.

Minä-käsityksen muutos ja uudet vaatimukset työelämän joustoista tulevat varmasti tulevaisuudessa aiheuttamaan kitkaa uuden ja vanhan työelämäsukupolven välillä. Tärkeintä on ymmärtää ja tunnistaa nämä erot ja osata varautua niihin vaikka miettimällä oman työyhteisön osalta mahdollisuuksia erilaisen työnteon tukemiseen. Ehkä asenteiden muutos näkyy osaltaan jo työssäoppimisessakin, mikä työpaikkaohjaajien on hyvä tunnistaa.

Minäkään en siis enää ole ammattiaineiden opettaja, joka harrastaa kalliokiipeilyä vaan olen kiipeilijä, joka työkseen opettaa kauppaoppilaitoksessa. Onhan toki yksi opettajan työn houkuttelevimmista puolista juuri työaikojen jousto ja pitkät lomat, jolloin voi lähteä vaikkapa kiipeilykallioille nauttimaan vähän fyysisemmistä ongemista. Näin syksyn tullen kyllä joutuu tyytymään jumppaamisesta sisäseinällä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Miten neuvottelet palkasta

Huonojen talousuutisten jatkuessa tässä teille muutama vinkki palkkaneuvotteluihin, kun lähdette kesätöitä hakemaan.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Syksyn satoa

Eilen palasivat työssäoppimisesta kouluun kaikki toisen vuosikurssin opiskelijat. Kymmenen viikon työelämäjakso tuntui osasta pitkältä ja osan mielestä aika meni lentämällä. Monelle tämä on ollut ensimmäinen todellinen kosketus työelämään. Oman ryhmäni opiskelijoiden mielestä kokemus oli pääsääntöisesti positiivinen vaikka monen mielestä kehittämiskohteita työpaikoilla löytyikin. Muutamalle onnekkaalle ja työnsä hienosti hoitaneelle opiskelijalle tarjottiin jo kesätyöpaikkaakin, mikä on hieno esimerkki siitä, että työssäoppiminen tosiaan avaa ovia työelämään.
Tässä muutamia keskeisiä havaintoja opiskelijoiden kokemuksista työssäoppimisessa:
Positiivisia asioita työssäoppimisessa:

·         ”Oli tosi kivaa. Työkaverit ja ohjaaja olivat huippumukavia – heitä on jo kova ikävä.”

·         ”Tuntui hienolta, kun sai heti alusta asti vastuuta työstä. Pääsi tekemään ihan tosissaan myyntiä.”

·         ”Näytöt menivät hyvin ja sain kiitettävät arvosanat.”

·         ”Sain tehdä monipuolisesti juttuja ja opin kyllä tosi paljon kaikenlaista. ”


Näitä täytyy vielä vähän kehittää:

·         ”Ei mun ohjaajalla kyllä ollut koskaan aikaa ohjata mua. Muutenkin työpaikalla oli tosi stressaantunut ilmapiiri.”

·         ”Tylsintä oli istua siellä varastossa koko ajan. Ei me tehty muuta kuin hinnoiteltiin tuotteita.”

·         ”Mä olin harjoitellut hirveesti sitä näyttöä ja sit opettaja ei halunnutkaan nähdä sitä. Se vaan sanoi, et kai sä oot sen jo näyttänyt.”


Eli summa summarum: opiskelija kokee työssäoppisen mielekkääksi, kun hänelle annetaan riittävän monipuolisia ja näyttöön valmistelevia työtehtäviä, hän tuntee kuuluvansa työyhteisön jäseneksi ja ohjaaja antaa hänelle riittävästi aikaa ja ohjausta, jotta hän todella tuntee oppineensa jotain.

Kehitettävää meillä on vielä paljon niin itse järjestelmän, opettajien kuin työpaikkaohjaajien osalta. Onneksemme olemme saaneet opetushallitukselta määrärahan, jonka turvin voimme käynnistää keväällä laajemman kehittämis- ja koulutushankkeen ja kartoittaa parhaita työssäoppimispaikkoja Porvoon alueella.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Syysväsymystä

Syksy on tullut jäädäkseen ja huomaan potevani ainakin jonkinasteista syysväsymystä. Sen huomaa siitä, että huolimatta riittävistä 7-8 tunnin yöunista, aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Iltapäivällä haukottelusta ei meinaa tulla loppua, vaikka joisi kolme kuppia kahvia. Huomaan myös kaipaavani ylettömiä määriä makeita herkkuja. Ehkäpä se on kehon keino ilmaista, ettei energiaa ole riittävästi. Lenkille lähtökin on vaikeutun, kun maratonkin on jo juostu kunnialla loppuun. Syysflunssaa ja stressiäkin on tällä viikolla ollut ilmassa. Tässä iässä kuitenkin alkaa huomata sen, miten tärkeää on pitää huolta itsestään, jotta jaksaa arjessa ja työssä.

Nuoret eivät kovin paljon mieti omaa terveyttä tai hyvinvointia muutoin kuin kauneuden näkökulmasta. Tummat silmäpussit eivät tietenkään ole kauhean kauniit kenellekään ja liikunta tutkitusti auttaa pitämään kehon kiinteämpänä. Monelle kuitenkin yöunet jäävät tosi lyhyksi eikä liikuntaa tule harrastettua juuri lainkaan. Täällä koulussa voi vielä melko turvallisesti pistää pään pulpettiin ja nuokkua kun nukuttaa, luottaen siihen, että kyllä se opettaja siitä herättelee joskus. 

Työpaikalla, vaikkapa työssäoppimisessa, asiat ovat kuitenkin toisin. Asiakaspalvelussa ei katsota hyvällä myyjää, joka näyttää juhlineen koko yön tai haukottelee jatkuvasti. Liikunnan puute alkaa tuntua kummasti jaloissa ja selässä, kun töissä seistään tai liikutaan ympäriinsä pitkin päivää. Eikä pitkää työpäivää jaksa ilman kunnollista ravintoa. Takuu varmaan on, että jos livahtaa varastoon nukkumaan kesken työpäivän, loppuu kyseisen opiskelijan työssäoppiminen siinä paikassa heti. 


Ehkä tämä onkin hyvä hetki nuorelle alkaa ajatella omaa hyvinvointiaan eri näkökulmasta. Riittävä lepo, monipuolinen ja tervellinen ravinto sekä liikunta auttavat aidosti jaksamaan pitkiä työpäiviä. Ajatukset kulkevat päivän aikana nopeammin ja terävämmin ja oma olokin on parempi. Työtä on kaikin puolin mukavampi tehdä ja mieli on korkealla. Oppiminen onnistuu paremmin. 

Säätiedotus lupasi tälle päivälle syksyn ennätyslämpöä ja huolimatta navakasta tuulesta ulkona näyttää ihanan aurinkoiselle. On siis mitä mahtavin päivä aloittaa viikonloppu reippaalla ulkoilulla. Lähteä kävelylle tai pyörälenkille, mennä kentälle kavereiden kanssa pelailemaan futista tai muuten vaan verrytellä työviikon aikana väsyneitä jäseniä ja mieltä. Itse taidan livahtaa työpöytäni äärestä metsään koiran ja lasten kanssa. Kerätä korin täyteen suppilovahveroita ja nauttia syksyn väreistä ja tuoksuista. Lisäksi lupaan tehdä viikonlopun aikana pitkän juoksulenkin, levätä ja rentoutua. Ensi viikon aloitan jälleen uudella innolla.
 










Kuva: CC MiikaS Flicker








torstai 22. syyskuuta 2011

Heräämisiä sosiaalisessa mediassa

Hei!

Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti joko tapaamalla kasvokkain, soittamalla tai huonoimmassa tapauksessa lähettämällä sähköpostia tai tekstiviestin. En siis ole kokenut jääneeni ulkopuolelle jostakin, kun en ole ollut facebookissa tai muutenkaan aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tänä syksynä aion kuitenkin avartaa näkökulmaani ja kokeilla muutamaa sosiaalisen median työkalua työssäni, sillä tämä on se kanava, jolla nykynuoren parhaiten tavoittaa.


Tässä blogissa haluan nostaa esiin asioita ja ajatuksia, jotka liittyvät nuoriin työelämässä. Työssäoppimisesta ja niihin olennaisesti liittyvistä ammattiosaamisen näytöistä on tullut pysyvä ja merkittävä osa ammatillista koulutusta. Enimmillään opiskelija viettää yhteensä jopa yli puoli vuotta kolmen vuoden opinnoistaan työpaikalla. Tämä asettaakin vaatimuksia parantaa yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä ja kehittää työssäoppimisen käytäntöjä yhä enemmän.

Työssäoppiminen voi olla parhaimmillaan hieno kokemus, joka antaa hyviä valmiuksia työelämään ja tarjoaa väylän työllistymiseen tai pahimmillaan tappaa opiskelijan innostuksen koko alaan.  Työssäoppimisen koordinaattorin näkökulmasta pyrin tarkastelemaan ilmiötä sekä opiskelijan, työpaikan että oppilaitoksen näkökulmasta.

Yhä suhtaudun pienellä varauksella kommunikointiin verkossa ja uskon, että verkko ei korvaa henkeviä keskusteluja kasvotusten tai rupattelua puhelimessa. Kommunkointiin ihmisten välillä liittyy niin paljon elekieltä ja äänenpainoja, etteivät hymiöt niitä riitä korvamaan. Mutta yritän olla aktiivinen myös näin verkossa.