Syysväsymystä

Syksy on tullut jäädäkseen ja huomaan potevani ainakin jonkinasteista syysväsymystä. Sen huomaa siitä, että huolimatta riittävistä 7-8 tunnin yöunista, aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Iltapäivällä haukottelusta ei meinaa tulla loppua, vaikka joisi kolme kuppia kahvia. Huomaan myös kaipaavani ylettömiä määriä makeita herkkuja. Ehkäpä se on kehon keino ilmaista, ettei energiaa ole riittävästi. Lenkille lähtökin on vaikeutun, kun maratonkin on jo juostu kunnialla loppuun. Syysflunssaa ja stressiäkin on tällä viikolla ollut ilmassa. Tässä iässä kuitenkin alkaa huomata sen, miten tärkeää on pitää huolta itsestään, jotta jaksaa arjessa ja työssä.

Nuoret eivät kovin paljon mieti omaa terveyttä tai hyvinvointia muutoin kuin kauneuden näkökulmasta. Tummat silmäpussit eivät tietenkään ole kauhean kauniit kenellekään ja liikunta tutkitusti auttaa pitämään kehon kiinteämpänä. Monelle kuitenkin yöunet jäävät tosi lyhyksi eikä liikuntaa tule harrastettua juuri lainkaan. Täällä koulussa voi vielä melko turvallisesti pistää pään pulpettiin ja nuokkua kun nukuttaa, luottaen siihen, että kyllä se opettaja siitä herättelee joskus. 

Työpaikalla, vaikkapa työssäoppimisessa, asiat ovat kuitenkin toisin. Asiakaspalvelussa ei katsota hyvällä myyjää, joka näyttää juhlineen koko yön tai haukottelee jatkuvasti. Liikunnan puute alkaa tuntua kummasti jaloissa ja selässä, kun töissä seistään tai liikutaan ympäriinsä pitkin päivää. Eikä pitkää työpäivää jaksa ilman kunnollista ravintoa. Takuu varmaan on, että jos livahtaa varastoon nukkumaan kesken työpäivän, loppuu kyseisen opiskelijan työssäoppiminen siinä paikassa heti. 


Ehkä tämä onkin hyvä hetki nuorelle alkaa ajatella omaa hyvinvointiaan eri näkökulmasta. Riittävä lepo, monipuolinen ja tervellinen ravinto sekä liikunta auttavat aidosti jaksamaan pitkiä työpäiviä. Ajatukset kulkevat päivän aikana nopeammin ja terävämmin ja oma olokin on parempi. Työtä on kaikin puolin mukavampi tehdä ja mieli on korkealla. Oppiminen onnistuu paremmin. 

Säätiedotus lupasi tälle päivälle syksyn ennätyslämpöä ja huolimatta navakasta tuulesta ulkona näyttää ihanan aurinkoiselle. On siis mitä mahtavin päivä aloittaa viikonloppu reippaalla ulkoilulla. Lähteä kävelylle tai pyörälenkille, mennä kentälle kavereiden kanssa pelailemaan futista tai muuten vaan verrytellä työviikon aikana väsyneitä jäseniä ja mieltä. Itse taidan livahtaa työpöytäni äärestä metsään koiran ja lasten kanssa. Kerätä korin täyteen suppilovahveroita ja nauttia syksyn väreistä ja tuoksuista. Lisäksi lupaan tehdä viikonlopun aikana pitkän juoksulenkin, levätä ja rentoutua. Ensi viikon aloitan jälleen uudella innolla.
 










Kuva: CC MiikaS Flicker

Heräämisiä sosiaalisessa mediassa

Hei!

Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti joko tapaamalla kasvokkain, soittamalla tai huonoimmassa tapauksessa lähettämällä sähköpostia tai tekstiviestin. En siis ole kokenut jääneeni ulkopuolelle jostakin, kun en ole ollut facebookissa tai muutenkaan aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tänä syksynä aion kuitenkin avartaa näkökulmaani ja kokeilla muutamaa sosiaalisen median työkalua työssäni, sillä tämä on se kanava, jolla nykynuoren parhaiten tavoittaa.

Tässä blogissa haluan nostaa esiin asioita ja ajatuksia, jotka liittyvät nuoriin työelämässä. Työssäoppimisesta ja niihin olennaisesti liittyvistä ammattiosaamisen näytöistä on tullut pysyvä ja merkittävä osa ammatillista koulutusta. Enimmillään opiskelija viettää yhteensä jopa yli puoli vuotta kolmen vuoden opinnoistaan työpaikalla. Tämä asettaakin vaatimuksia parantaa yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä ja kehittää työssäoppimisen käytäntöjä yhä enemmän.

Työssäoppiminen voi olla parhaimmillaan hieno kokemus, joka antaa hyviä valmiuksia työelämään ja tarjoaa väylän työllistymiseen tai pahimmillaan tappaa opiskelijan innostuksen koko alaan.  Työssäoppimisen koordinaattorin näkökulmasta pyrin tarkastelemaan ilmiötä sekä opiskelijan, työpaikan että oppilaitoksen näkökulmasta.

Yhä suhtaudun pienellä varauksella kommunikointiin verkossa ja uskon, että verkko ei korvaa henkeviä keskusteluja kasvotusten tai rupattelua puhelimessa. Kommunkointiin ihmisten välillä liittyy niin paljon elekieltä ja äänenpainoja, etteivät hymiöt niitä riitä korvamaan. Mutta yritän olla aktiivinen myös näin verkossa.