Hyvää uutta vuotta kaikille!
Viettelen vielä kotona lomaa, mutta pikku hiljaa alkavat ajatukset jo siirtyä uuteen lukukauteen ja töihin, jotka odottavat työpaikalla tekemistä. Kevät tuo itselleni mukavaa puuhastelua kahden uuden työssäoppimista kehittävän projektin parissa. Uusia juttuja on aina kiva tehdä, mutta välillä aikataulutus muun ja opetustyön kanssa on haastavaa. Kummallista, miten tuo aika tuntuu olevan yhä kallisarvoisempi resurssi kaikilla elämän osa-alueilla.
Myös opetustyössä ajan antaminen erityisesti yksilöllisesti opiskelijoille on haastavaa. Tuntuu usein siltä, että luokassa on kovin erilaisia tekijöitä ja toimijoita ja välillä opettaja ei osaa havaita riittävän ajoissa niitä, jotka ovat jo pudonneet kärryiltä kun muut paahtavat eteenpäin. Myös opiskelijoiden palautteessa usein kaivataan yksilöllistä ohjausta.
Entäs työpaikoilla? Riittääkö ohjaajien aika opiskelijalle? Valitettavasti aika usein opiskelijoiden palautteen mukaan ei riitä. Tuntuu siltä, että myös työpaikoilla mennään niin hurjaa tahtia, ettei aikaa riitä aina opiskelijalle. Tämä aiheuttaa varmasti molemminpuolista tyytymättömyyttä. Opiskelija ei ehkä sisäistä annettuja tehtäviä tai saa kokonaiskuvaa työpaikalla tehtävästä työstä. Toisaalta saattaa tulla myös enemmän virheellisiä työsuorituksia ja motivaatiokin kärsii. Ohjaajat ovat varmasti yhtä suuressa ristipaineessa kuin opettajat ajankäytön suhteen.
Työelämään astuva nuori luo työssäoppimisessa ensimmäisiä mielikuvia työelämästä ja siksi on tärkeää muistaa ohjaajan rooli myös esimerkkinä ja mallina. Millaisen kuvan sinä siis annat nuorelle? Oletko esimies, joka hallitsee aikaa ja antaa sitä muille vai hallitseeko aika sinua? Tehdäänkö tänä vuonna uudenvuodenlupaus siitä, että löydämme joka viikko vaikkapa sen vartin verran lisää aikaa yhteisille keskusteluille nuorten kanssa. Minä ainakin lupaan yrittää!
